Tänä kesänä kesäkuu oli kirjoittajan parasta aikaa. Vesisateen ropina soi rauhoittavasti korvissa kun istuin sukumökin viileässä keittiössä tekemässä viimeisiä muutoksia käsikirjoitukseen.  Loppurutistuksen jälkeen siitä sukeutuisi Lain yläpuolella –romaani, joka ilmestyisi lokakuussa. Ulos kymmenen asteen lämpöön ei Mäntyharjulla tehnyt mieli, patteri ja villasukat saivat minut tuntemaan oloni sisätiloissa oikein mukavaksi. Päivittäinen kaupparetki ja rantasauna toivat vaihtelua työrupeamaan, joka käsitti täytesanojen poistoa, olla-verbien vaihtoa kuvaavampiin teonsanoihin ja  toistojen minimointia. Luku luvulta, alusta loppuun ja lopusta alkuun. Suoraan sanoen tylsää hommaa, johon kelpo kustannustoimittajani oli minua kehottanut. Toisaalta miellyttävän mekaanista työtä, sillä henkilökohtainen kovalevyni oli keväisten kirjoitussessioiden jäljltä tyhjä ja latauksen tarpeessa. Tällä kertaa ei tarvitsisi oikolukea tekstiä helteellä!   

Kuukausi vaihtui, sää muuttui. Ihana Suomen kesä, ajattelin, ja ryhdyin pyöräilemään ja uimaan päivittäin. Pari päivää 20 astetta, muutama 25 astetta, sitten jo 27 astetta ja enemmän. Vanha hirsitalo lämpeni hitaasti mutta varmasti ja pian työskentely oli ajoitettava aamun tunteihin. Tätä tahtia en ehtisi tehdä kaikkia korjauksia määräpäivään mennessä. Kesä senkun parani mutta kirjoittaja-parka ahdistui. Eihän tässä näin pitänyt käydä! Minä rakastan kirjoittamisesta, mutta nyt tökki pahemmin kuin koskaan.

Päätös syntyi unettomana helteisenä yönä.

Bloggaaja Kirjamessuilla 2013